Kosovoon
saapuminen on ollut varsin erilaista kuin viime kerralla. Nyt minulla on täällä
esimerkiksi tuttuja. Viime viikonloppuna kävin Fushë Kosovassa entisen
isäntäperheeni luona. Vastaanotto oli lämmin. Erdisan vei minut heti vanhaan
huoneeseeni näyttääkseen, miten sitä oli remontoitu. Vasta jälkeenpäin
ymmärsin, että hän luuli minun taas tulevan heidän luokseen asumaan.
Tuttavaperheen
poika meni tällä viikolla kihloihin. En päässyt varsinaiseen kihlajaisjuhlaan,
mutta kävin talossa edellisenä iltana, kun sukulaiset toivat ja pakkasivat
pojan kihlatulle annettavia lahjoja. Aiemmin olen nähnyt yhtä monet korkokengät
kerralla vain kenkäkaupassa. Muitakin vaatteita oli paljon. Kun pari vuoden
kuluttua avioituu, lahjoja annetaan lisää. Lahjat ovat nimenomaan koruja ja
vaatteita sulhasen perheeltä morsiamelle. Suomalaisen tavan mukaisia parin
yhdessä tarvitsemia käyttötavaroita olisikin turha ostaa, sillä kun ashkalit
menevät naimisiin, morsian muuttaa tavallisesti sulhasen kotiin, jossa kotitaloustarvikkeet
ovat valmiina. Vaimot ovat myös taloudellisesti riippuvaisia aviomiehistään,
eikä avioeron sattuessa omaisuutta suinkaan puoliteta. Avioliiton solmimisen
yhteydessä annettavat lahjat varmistavat, että morsiamella on päällepantavaa ja
rahallisesti arvokkaita koruja pitkäksi aikaa.
Viikko on ollut hikinen varjoisan ulkoilman ollessa lämmöltään samaa luokkaa kuin oma kehoni. Illan tullen ilma on pehmeää kuin lämmin kermavaahto. Helsingin ja Pristinan lämpötilakäyröjä on muuten kiinnostavaa vertailla. Ensi viikoksi Pristinaan on lupeissa hiukan Helsinkiä alhaisempia yölämpötiloja, mutta päivälämpötilat ovat kymmenisen astetta korkeammat.
