Itsenäisyyspäivä

Riemu raikui eilen viisi vuotta täyttäneessä Kosovon tasavallassa. Juhlallisuudet alkoivat keskipäivällä presidentin, Yhdysvaltain suurlähettilään ja pääministerin puheilla.

Leikittelin ajatuksella, mitä seuraisi, jos presidentti puhuisi maan molemmilla virallisilla kielillä. Koittaneeko vielä sekin päivä?

Puheita seurasi Kosovon poliisin ja Kosovon turvallisuusjoukkojen paraati.

Kosovossa ei ole armeijaa eikä puolustusvoimia, vaan Kosovon turvallisuusjoukot on koulutettu toimimaan suuronnettomuuksissa, luonnonkatastrofeissa ja sen sellaisissa. Hallitus kyllä havittelee joukkojen muuttamista armeijaksi - ehkä jo tänä vuonna. 

Illalla keskustassa järjestettiin vielä konsertti ja ilotulitus, joihin osallistuin vastentahtoisena kuulijana kotoa käsin, sillä olin kuumeessa. Ilotulitus oli kyllä komea ikkunastakin nähtynä. Kuva ei kuitenkaan esitä ilotulitusta, vaan Newborn-monumenttia, johon on juhlan kunniaksi maalattu kaikkien Kosovon tunnustaneiden maiden liput.

J.K. Kirjoitin itsenäisyyspäivästä myös viime vuonna.

Ostoksilla Pristinassa

Itsenäisyyspäivästä aiheutunut vapaapäivä tarjosi tilaisuuden käydä ostoksilla. Tarvitsin talvitakin ja -kengät. Useimmat Pristinan liikkeet ovat pieniä, ja myyjiä on vähintään yhtä monta kuin asiakkaitakin. Palvelua siis saa, minun makuuni liikaakin. Olen yleensäkin huono tekemään päätöksiä, eikä tilannetta helpota se, että myyjä kyselee vieressä, olenko jo päättänyt.

Kenkiä on tavallisesti esillä kutakin mallia vain yksi, joten oikeaa kokoa pitää pyytää myyjältä. On siis puhuttava tuntemattomalle ihmiselle, ajatelkaa! Samalla koko henkilökunnan huomio suuntautuu päättämättömyyteeni, jos se muuten olisi jotenkin päässyt heiltä ohi silmien. Henkilökunnan ystävällinen palvelualttius saa minut lopulta kokemaan, että jotain on ostettava. Osittain tästä syystä päädyin edellisellä takinostoreissulla ostamaan mekon. Ei kaduta - mekko on hieno.

Tällä kertaa kuitenkin terästäydyin. Kävin useissa myymälöissä sovittamassa kenkiä, mutta mieleisiä oli vaikea löytää. Useimmissa muuten kivoilta näyttävissä kengissä oli  reilusti korkoa. Yhdet olivat lämpimät mutta epämukavat. Toiset mukavat, mutteivät lämpimät. Kolmannet eivät sopisi tyylikkääseen työasuuni. Neljännet olivat mukavat, lämpimät, tyylikkäät ja oletettavasti laadukkaat, mutteivät kuitenkaan tosi kivat, ja minua harmittaa maksaa 135 euroa kengistä, jotka eivät ole tosi kivat. Lopulta ostin mustat tekonahkaiset saappaat, jotka on vuorattu pörröisellä karvalla. Mukavat, lämpimät ja asialliset, eikä rahanmenetys ollut suuri. Hinnasta - 25 euroa - päättelen myös, että ensi vuonna tarvitsen jälleen uudet kengät.

Takin suhteen en ole toistaiseksi kyennyt ratkaisuihin.

Sata vuotta itsenäistä Albaniaa

Blogin kirjoittaminen ei ole viime aikoina napannut. Kaksi merkittävää asiaa on kuitenkin tapahtunut:

1. Albanialla oli keskiviikkona satavuotisitsenäisyysjuhlat. Riemu raikui Kosovossa. Äiti Teresa -kadun kansanjuhlassa puhuja onnitteli Albanian, Kosovon, Makedonian ja Montenegron albaaneja maansa merkkipäivän johdosta. Joku albanialainen poliitikko ehti jo suututtaa Kreikankin kertomalla näkemyksensä siitä, kuinka suuri Albanian todellisuudessa tulisi olla. Kosovon parlamenttitalon aitaan kiinnitetty banderolli julistaa: Duam bashkim, tahdomme yhdistymistä. Albanian kanssa, siis.

2. Haagin sotarikostuomioistuin vapautti Kosovon entisen pääministerin Ramush Haradinajn ja hänen vähemmän tunnetut toverinsa Idriz Balajn ja Lahi Brahimajn. Ajoitus oli täydellinen: albaanien kansallispäivää seuraava päivä. Pristinalaisten reaktioita tuomioon voi katsella Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=j-C6U27693s

Haradinaj oli Kosovon vapautusarmeijan komentaja, ja häntä syytettiin vuonna 1999 tehdyistä rikoksista. Haradinajn syyllisyyttä ei kuitenkaan kyetty näyttämään toteen, mitä hänen taistelutoverinsa ja Kosovon johtavat poliitikot pitävät osoituksena Kosovon vapautusarmeijan taistelun puhtaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tuomion perustelut voi lukea osoitteesta http://www.icty.org/sid/11159

Haradinajn viattomuutta on vakuutettu muun muassa julistein.

Erilaista

Ajoittain havahdun siihen, että Kosovossa monet asiat ovat toisin kuin Suomessa.

Perjantaina maksoin sähkölaskun, energiayhtiön konttorissa käteisellä. Yritin valita lyhyimmän jonon – en ole nähnyt vuoronumeroja Kosovossa missään. Laskun maksettuani kävin leipomossa ostamassa seesaminsiemenrinkeleitä. Kahvilan pöydissä istui asiakkaita syömässä burekia. Olisin vielä voinut mennä torille ostamaan vihanneksia eurolla kilo, mutta sitä en tänä viikonloppuna tehnyt. 

Lauantaina kävin naapurimaassa ilman viisumia. Bussimatka kesti runsaat kaksi tuntia. Söin lounaan ulkona terassilla. Kotona oli kuitenkin melko viileää, ja kämppikseni halusi kytkeä lämmityksen päälle. Nukkumaan mennessäni olin hiukan huolissani, muistaisiko hän kytkeä sen myös pois. En totisesti aio lämmittää ympäri vuorokauden.

Tule vapaaehtoistyöhön Kosovoon!

Mainostanpa täälläkin, että Balkan Sunflowers on saanut rahoituksen uudelle EVS-hankkeelle, joka alkaa alkuvuodesta ja kestää kymmenen kuukautta. Hanke on hyvin samanlainen kuin se, johon itse osallistuin viime vuonna: viisi vapaaehtoista työskentelee BSF:n romani-, ashkali- ja egyptiläislapsille suunnatuissa oppimiskeskuksissa. Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry Suomesta lähettää yhden 18–30-vuotiaan vapaaehtoisen. Kiinnostuneet ottakoot yhteyttä KVT:n toimistoon. Viimevuotisista kokemuksistani voi lukea osoitteessa vapaaehtoisestikosovosta.blogspot.com. Minulta saa myös kysellä lisää; sähköpostiosoitteeni on vapaaehtoisestikosovosta at gmail piste com.

Muistoja pimeästä

Vietin eilisillan Plemetinan oppimiskeskuksessa saksalaisen vapaaehtoiskollegani, tämän vierailulle tulleiden vanhempien ja plemetinalaisten ystäviemme seurassa. Matkalla plemetinalaiset soittivat: sähkökatko, voisimmeko tuoda kynttilöitä? Pristinassa Pejtonin kaupunginosassa virtaa riittää aina, ja niin nopeasti asioihin tottuu, että kynttiläpyyntö aiheutti minulle puolen sekunnin hämmästyksen: ei sähköä? Sitten muistin. Plemetina: ei tietenkään sähköä. Maxi-Cola virtasi ja laulu raikui kynttilänvalossa.

Mieleeni palasivat sähköttömät illat viimevuotisessa isäntäperheessäni Fushë Kosovassa. Pimeyden pudotessa yllemme jähmetyimme paikoillemme. Lapset puhuivat kuiskaten, aikuiset eivät ollenkaan. Iltapesu suoritettiin pimeässä kylpyhuoneessa vedellä, joka ei ilman sähköä noussut hanoihin. Äiti toi sähkölämmitteiseen huoneeseeni ylimääräisen karvalankapeitteen. 

Sähkö palaili pätkittäin. Valot välähtivät ja televisio räsähti päälle pimetäkseen heti uudelleen. Perhe päästi harmittelevan huokauksen, mutta enne oli tavallisesti hyvä. Pian valot syttyivät uudelleen, pysyivät päällä, ja uskalsimme taas puhua.

***

Siitä yksityistämisestä muuten. Kosovon eduskunta äänesti torstaina Vetëvendosjen aloitteesta yksityistämisprosessin keskeyttämiseksi. 45 puolesta, 53 vastaan. Yksityistäminen jatkuu.

Mielenosoituksia

Tällä viikolla opin, että Kosovon lain mukaan poliisi ei saa tulla yliopiston tiloihin – sivistyksen kehtoa ei tule alistaa väkivaltaiselle järjestyksenpidolle. Ei poliisi silti lakia noudata. Maanantaina Pristinan yliopiston opiskelijat osoittivat mieltään poliittisina pitämiään varadekaanien nimityksiä vastaan, mikä esti yliopiston järjestämät opiskelijavastarinnan 15-vuotisjuhlallisuudet. Poliisi hajotti mielenosoituksen kaasulla, ja kymmenen opiskelijaa pidätettiin. Vastavetona opiskelijat liimasivat edellä mainittua lainkohtaa siteeraavia julisteita poliisin päämajan seiniin, mikä johti uusiin pidätyksiin.

Haluatko miljonääriksi -visailun inspiroima juliste arvuuttelee,
kenestä Kosovon yksityistäminen tekee miljonäärin:
a) Hashim Thaci (pääministeri)
b) Besim Beqaj (taloudellisen kehityksen ministeri)
c) Mimoza Kusari (kauppa- ja teollisuusministeri)
d) Adem Grabovci (julkisen rahoituksen valvontakomitean jäsen)
Älä pelkää, kaikki vaihtoehdot ovat oikein.

Ammattiliitot osoittavat mieltään yksityistämistä vastaan. Kosovon posti- ja teleyhtiön PTK:n työntekijät muun muassa tukkivat pääkonttorin sisäänkäynnin ostajaehdokkaiden vieraillessa. Vetëvendosje-puolueen edustajat ovat aiemmin ilmaisseet näkemyksensä yksityistämisestä kiinnittämällä pääministeri Hashim Thaçin talon eteen myytävänä-kyltin ja raapustamalla siihen naurettavan halvan hinnan. Yksityistäminen on harvoja asioita, josta Vetëvendosje on yhtä mieltä Serbian kanssa, vaikkakin eri syistä. Serbian mukaan yksityistettävät yhtiöt kuuluvat Serbian valtiolle, eikä Kosovon hallituksella ole oikeutta myydä niitä.




 

61 000 nimeä

PTK:n, Kosovon energiayhtiön ja Trepçan kaivoksen yksityistämistä vastaan on kerätty 61 000 nimeä, jotka ammattiliitot kiinnittivät eduskuntatalon aitaan kansanedustajien aloittaessa kiihkeän yksityistämiskeskustelunsa. Yksityistämistä päästiin käsittelemään vasta eilen: viimeviikkoinen eduskuntakäsittely peruutettiin, koska monet keskeisimmistä poliitikoista olivat New Yorkissa YK:n yleiskokouksen ministeriviikolla. Avustajineen he kuluttivat matkaan 200 000 euroa, mikä vastaa esimerkiksi 5 000 kuukausittaista sosiaalitukea, 4 445 minimieläkettä, 1 176 minimipalkkaa tai 1 110 Kosovon vapautusarmeijan invalidin eläkettä. Aiheesta tehtyä poliittista taidetta on nähtävissä alla.